Yhden ammatillisen unelman toteutuminen Kuopiossa
Julkaistu 17.01.2023 klo 13:44
Yksi ammatillinen unelmani toteutui maaliskuussa 2018, kun aloitin työskentelyn Kuopion Musiikkikeskuksen ja Kuopion kaupunginorkesterin johtajana. Olen saanut kokea Savossa lukuisia ikimuistoisia hetkiä niin töissä kuin vapaa-ajalla. Kuopio tulee aina olemaan minulle tärkeä paikka, vaikka perheemme tukikohta siirtyikin alkusyksystä takaisin Oulun seudulle. Isot päätökset ovat seuranneet toistaan ja huolellisen harkinnan tuloksena työskentelen nyt viimeistä kevättä Kuopion Musiikkikeskuksen ja kaupunginorkesterin johtajana. Irtisanoutumista vakituisesta virasta ei tehdä kevein perustein ja työorientoituneena ihmisenä tämä päätös oli yksi vaikeimmista, joita on kohdalleni tullut. Tämän kevätkauden työskentelen kuitenkin vielä täysin palkein pohjustaen tulevaa yhdessä tiimini kanssa.
Hoidan tehtäviäni pääosin etänä siihen saakka, kunnes seuraava Musiikkikeskuksen ja Kuopion kaupunginorkesterin johtaja aloittaa työssään. Työtehtäväni hoituvat pitkälti puhelimen, sähköpostin ja etäkokousten avulla. Sopimusneuvottelut ja yhteydenpito kollegoiden, agentuurien ja taiteilijoiden kanssa ympäri maailmaa eivät ole paikkasidonnaisia hommia. Kunnallisbyrokratiakin sujuu nykyään läppärin ääreltä melkein mistä vain. Monet arkipäivän asiat hoituisivat paikan päällä sutjakkaammin, mutta toisaalta Musiikkikeskuksen arki ei ole vuosikausiin nojannut siihen, että johtaja olisi aina fyysisesti paikalla.
Aloittaessani tämän työn, minulta kysyttiin usein, mitä Lapin tyttö tykkää olla Savossa ja millaisia heimoeroja olen huomannut. Vakiovastaukseni oli, ettei meidän työyhteisömme ole erityisen savolainen – tälläkin hetkellä taitaa olla 13 eri kansalaisuutta edustettuna. Vuosien varrella myös savolaisuus on tullut tutuksi ja sen myötä erityisesti yhteistyön voima. Yhteistyön avulla saadaan parhaimmillaan aikaan enemmän kuin osastensa summa. Tätä matematiikkaa Kuopiossa osataan hyödyntää upeasti. Heimoeron sijasta se taitaa olla ennemminkin vahvuus ja myös se seikka, joka minulla on päällimmäisenä mielessä Kuopiota ajatellessa. Valloittavat ihmiset ja hedelmälliset yhteistyökuviot. Ikävähän tätä porukkaa tulee.
Tässä kohtaa pieni menneiden summaaminen on varmasti ihan paikallaan.
2018 Kuopion Musiikkikeskus oli perusparannusremontin vuoksi suljettu. Henkilökunta oli levällään ympäri kaupunkia, kun aloitin työssäni. Orkesterin harjoitukset pidettiin ensin Linnanpellon koululla, mutta pian kävi ilmi, etteivät tilat sovellu orkesterin toimintaan. Ensimmäisenä työpäivänäni mm. orkesterin basson kansi oli haljennut liian kuivan huoneilman vuoksi. Yksi jos toinenkin työntekijä oireili niissä tiloissa. Niinpä toimisto muutti virastotalolle ja orkesterin harjoitukset pidettiin loppuvuoden ajan Eelim-temppelillä. Konsertoimme teatterilla, kaupungintalolla, yliopistolla, kirkoissa, pitäjäraatialueilla ja vaikka missä. Muutama tunti ennen syyskauden avajaisia, orkesteri pääsi pitkästä aikaa Musiikkikeskuksen saliin soittamaan konsertin kenraaliharjoituksen. Siinä hetkessä tuntui, että kaikki olivat kiitollisia Musiikkikeskuksen upeista puitteista. Orkesterin ensimmäinen kausi Jaakko Kuusisto ylikapellimestarinaan lähti mahtavaan nousukiitoon ja yleisö kävi tapahtumissa innokkaasti.
2019 vuodenvaihteessa pääsimme muuttamaan takaisin Musiikkikeskukselle. Koko porukka oli saman katon alla pitkästä aikaa. Yhteistyö Musiikkikeskuksessa toimivien oppilaitosten kanssa alkoi myös välittömästi elpyä ja kehittyä entisestään. Mikä rikkaus tuo yhteisö onkaan – saman katon alla musiikin tekijöiden koko kirjo muskarilaisista harrastajiin ja opiskelijoista ammattilaisiin! Ja tien toisella puolella vielä orkesterin kummikoulu, eli Kuopion taidelukio. Normiarki alkoi löytää uomiinsa ja yksi vuoden kohokohdista oli Kansallinen veteraanipäivän juhla, joka televisioitiin suorana lähetyksenä Tasavallan Presidentin ollessa paikalla. Olennainen kehitysaskel oli täyttölupa, jonka turvin saimme rekrytoitua orkesterille nuotistonhoitaja-järjestäjän, kuten tämän kokoluokan ammattiorkestereissa kuuluu olla. Toisaalta, menetimme yhden tiimimme jäsenistä. Edelleen muistelen Suvin positiivista asennetta ja vankkaa ammattitaitoa lämmöllä.
2020 oli meille kaikille koettelemus. Saimme juuri pidettyä poistumisharjoituksen ja päivitettyä turvallisuussuunnitelman, kun pandemia rantautui myös Suomeen. Jouduimme tekemään osittaisia lomautuksia ja keksimään uusia tapoja saavuttaa yleisöä. Yleisöllehän tapahtumia tehdään, olivatpa olosuhteet minkälaiset tahansa. Olikin todella upeaa, että Maximista striimattujen Hyvän mielen sävelkioski -verkkokonserttien äärelle hakeutui runsaasti porukkaa. Lockdownissa oli kaikessa kamaluudessaankin myös jotain hyvää. Sen aikana tehtiin sellaisia kehitys- ja huoltotöitä, joihin normaalin tapahtumakauden aikana ei koskaan ole aikaa. Tekniikan tiimi veti taloon kilometrikaupalla uutta kaapelia ja uudisti mm. kuulutus- ja turvajärjestelmät. Orkesterin toimintasääntö ja nuottiarkisto päivitettiin. Fokus pidettiin parhaamme mukaan olennaisessa ja niissä asioissa, joihin pystyimme vaikuttamaan, vaikka koko tapahtuma-ala oli lohduttomassa tilanteessa. Loppukesällä saimme kuulla suru-uutisia Jaakko Kuusiston aivokasvaindiagnoosin myötä. Leikkaus ja pitkä sairausloma olivat väistämättömiä. Taiteellisen työparin poissaolo huolestutti ja kuormitti koko yhteisöä muutenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Oli uskomatonta, että Jaakko palasi jo marras-joulukuun vaihteessa orkesterin eteen johtamaan. Orkesterille olikin erityisen merkityksellistä päästä työskentelemään Jaakon kanssa pitkän tauon jälkeen. Viikko oli kaikin puolin erityisen latautunut ja pettymys oli melkoinen, kun tuo konsertti jouduttiin perumaan viime hetkellä sekä ennakoimattomasti muuttuneiden yleisörajoitusten että joukkoaltistumisen vuoksi. Pelin henki oli se, että nopeisiin muutoksiin piti vain sopeutua.
Vuosi 2021 aloitettiin orkesterilla striimaten, kun ei muutakaan voitu. Musiikkikeskuksen puolella monet kiertueet siirrettiin jo viidettä, kuudetta kertaa aikaan parempaan. 1050-hengen konserttisalin yleisörajoitus oli lähes koko kevään ajan max. 20 henkilöä. Muistan monet kerrat istuneeni yleisössä käytännössä yksin kuunnellen konsertteja, joita striimasimme orkesterin YouTube-kanavalle. Sain elävästä musiikista valtavasti voimaa ja samaan aikaan tuntui niin ristiriitaiselta, ettei sitä herkkua saaneet muut tulla kokemaan paikan päälle. Kyllä elävä musiikki on tarkoitettu nautittavaksi ennen kaikkea paikan päällä. Toukokuussa yleisörajoitus nousi viiteenkymmeneen eli meillä se tarkoitti alle 5% koko konserttisalin kapasiteetista. Oppilaitosyhteistyönä toteutettava West Side Story oli peruttava ja keksittävä tilalle soveltavia striimaussisältöjä. Luovuus pääsi todellakin kukoistamaan koko työryhmällä alati muuttuvien tilanteiden myötä. Keväällä toimistossa alkoi eläköitymissuma, kun yli 30 vuotta talossa työskennelleen hallintopäällikön oli aika eläköityä. Olimme ennakoineet muutoksia ”hallinnon kirkastusjuhlilla” tarkastelemalla toimiston työnkuvia ja tulevaisuudennäkymiä jo hyvissä ajoin. Henkilövaihdoksen myötä tehtävänkuvia selkiytettiin niin, että muusikoiden lähiesihenkilötehtävät siirtyivät uudelle tuotantopäällikölle ja minä keskityin toimiston, aulapalveluiden ja tekniikan tiimiin. Syksyllä myös koronatilanne näytti paremmalle ja iloitsimme jokaisesta tapahtumasta, johon yleisö sai tulla paikalle. Joitain tapahtumia esitettiin jopa loppuunmyydyille katsomoille. Samaan aikaan myös Kuopion Musiikkikeskuksella oltiin valmiita ottamaan koronapassi käyttöön. Siihen luottaen valmisteltiin innolla myös Minnan Taivas -oopperan tammikuista ensi-iltaa, kunnes kesken harjoitusperiodin, juuri ennen vuodenvaihdetta kaikki yli 50-hengen tapahtumat kiellettiin ja koronapassikin jäädytettiin.
2022 alkoi musertavilla uutisilla, kun Jaakko Kuusisto joutui ensin vetäytymään taiteellisesta työskentelystään ja lyhyen saattohoitojakson jälkeen menehtyi helmikuussa. Omistimme konsertteja Jaakolle ja vietimme Musiikkikeskuksella oman muistotilaisuuden yhdessä Jaakon lähiomaisten kanssa. Toinen kapellimestarimme Atso Almila oli vahvasti mukana orkesterin käänteissä myös tämän kriisin aikana. Orkesterin muusikoista koostuvan taiteellisen toimikunnan rooli kasvoi vahvasti ohjelmistosuunnittelussa. Toimistolta eläköitymisvuorossa olivat kokous- ja kongressitoiminnasta vastannut tuottaja ja yli 40 vuotta talossa toiminut orkesterisihteeri. Läksiäiset pidettiin toukokuussa kukkakimppuja sitoen ja burgereita nauttien. Saimme onneksemme rekrytoitua pätevät ja upeat uudet tiimin jäsenet. Lisäksi uuden ylikapellimestarin valinnan työstäminen aloitettiin keväällä. Siitä prosessista kirjoitinkin blogitekstin jo aiemmin. Syksyllä kävimme konsertoimassa Norjassa ystävyyskaupunki Bodössa ja Minnan Taivas -oopperakin sai lopulta kantaesityksensä. Marraskuussa olimme valmiita julkistamaan uuden ylikapellimestarin nimen. Tulevaisuus alkoi pitkästä aikaa vaikuttaa toiveikkaalta, valoisalta ja innostavalta.
Eugene Tziganen kausi Kuopion kaupunginorkesterin ylikapellimestarina on alkanut ohjelmistosuunnittelun osalta vuoden 2023 alusta. Hänen kanssaan työskentely on hyvin inspiroivaa ja tarkoitus onkin, että alkuvuoden ja kevään aikana suunnitellaan tulevia kausia mahdollisimman pitkälle. Näin siirtymä menee mahdollisimman jouhevasti ja seuraavan Musiikkikeskuksen ja kaupunginorkesterin johtajan on inhimillisempi aloittaa työnsä. Omalta osaltani viimeiseksi tuotannoksi jää toukokuun lopun Kevätuhri. Siinä kaksi minulle rakasta orkesteria, Kuopio ja Oulu, lyövät voimansa yhteen massiiviseksi suurorkesteriksi. En voisi kuvitella osuvampaa läksiäiskonserttia tälle työrupeamalle.
Tylsää päivää en ole tässä työssä vielä päässyt kokemaan. Työ on imaissut pyörteisiinsä välillä turhankin kokonaisvaltaisesti, mutta niistäkin hetkistä on otettu opiksi. Päätös siirtyä elämässä eteenpäin on ollut ristiriitainen ja haikeakin, mutta toisaalta koen vahvasti, että tämän kevään jälkeen minun työni on tehty ja on jonkun muun vuoro jatkaa. Viisi vuotta Kuopiossa on ollut valtavan antoisaa ja opettavaista aikaa. Synkiltäkään sävyiltä ei olla vältytty, mutta päällimmäisenä mielessä ovat sykähdyttävät kohtaamiset, voimaannuttavat elämykset sekä sydämellinen ja asiansa osaava henkilökunta, jonka kanssa on löydetty yhdessä ratkaisut pulmaan kuin pulmaan. Näihin positiivisiin asioihin tukeutuen ja uutta valoisaa tulevaa rakentaen jatkan työtäni Kuopiossa vielä tämän kevään ajan.
Katariina Kummala
Kuopion Musiikkikeskuksen ja Kuopion kaupunginorkesterin johtaja
